tiistai 3. helmikuuta 2015

Jatkan matkaani junalla


Jatkan matkaani junalla- kuvakollaasi



Olemme rakkaan ystäväni ja kollegani Minna Linkolan kanssa vetäneet viime syksystä ihanien naisten ryhmää, Akkatemiaa. Tapaamme viikottain ja työskentelemme unien, liikkeen ja luovien menetelmien kautta. Syksyn teemana oli löytäminen ja tunnistaminen, kevään teemana näkyväksi tuleminen. Palaan varmasti myöhemmin Akkatemiaan, mutta nyt tämä on pohjustus eiliselle kokemukselleni.
Unityöskentelyn olemme ohjanneet Minnan kanssa vuorottain. Yleensä ohjaaja ei tuo omaa untansa työskentelyyn, vaikka muuten osallistuu täysin uniryhmän työskentelyyn. Välillä olemme tehneet tähän poikkeuksen, kun osa ryhmäläisistä on ollut poissa ja ryhmä on ollut pieni ja meitä ohjaajia on kaksi. Silloin ei ohjausvuorossa oleva on saattanut tuoda myös oman unensa työskentelyyn, jos olemme tehneet unimatriksia, johon mahtuu useampi uni.
Eilen oli tällainen kerta ja Minna ohjasi ja minä toin myös oman uneni ryhmän työskentelyyn. En kerro nyt koko unta sanasta sanaan, mutta pääkohdat olivat ne, että olin palaamassa lentokoneelle Venäjältä, enkä olisi halunnut lentää koska pelkään sitä. Kone tekikin pakkolaskun tms. pellolle ja matka jatkui junalla, jossa oli ihana tunnelma. Ikävä välikohtaus oli Moskovan juna-asemalla, missä asemiehet ampuivat ihmisiä ja olin vaarassa, mutta uni siirsi minut turvaan. Unen lopussa olen palannut kotiin, eteinen vielä täynnä kasseja.
Rakastan uniryhmätyöskentelyä, se on aina niin antoisaa. Varsinkin kun siihen liittyy luovien menetelmien käyttöä, kuten tälläkin kertaa. Puheella ja sanoilla on oma, tärkeä tehtävänsä, mutta usein tavoitan luovalla tekemisellä jonkin toisen, syvemmän tason, johon sanat eivät yllä.
Lentopelko on minulle todellinen ja olen ajatellut, että voin voittaa sen, jos saan unia, joissa lennän hyvillä mielin ja pääsen turvallisesti perille. Olen kyllä lentänyt päivätodellisuudessa, koska rakastan matkustamista, enkä halua, että pelot kahlitsevat minua. Lisäksi olen ajatellut symbolitasolla, että lentäminen symboloi vapautta ja unelmien toteutumista ja asioiden etenemistä. Minusta on ollut tärkeää lentää onnistuneesti unissani, mutta se ei vain ole toteutunut. Tämä ei siis ole ensimmäinen "pieleen mennyt" lentouni.
Tutkiessani unta ryhmässä oivalsin, että lentämisen symbolinen merkitys on jostain opittu, ei minulle tosi. Ei lentäminen symboloi minulle vapautta vaan junalla matkustaminen ! Olen matkustanut junalla pikkutytöstä asti. Juna vie aina kohti jotain kivaa, mutta myös matkan teosta saa nauttia. Junassa voi torkkua, lukea, käydä teellä tai syömässä, seurata vaihtuvia maisema... junassa ehtii kokea myös matkan teon, maisemien muuttumisen, välipysäkit. Ehkä minun sieluni tarvitsee sellaista matkantekoa, ehkä minun sieluni ei ehdi lentäessä mukaan.
Muistin myös, että minulle on usein sanottu, että minussa on paljon ilman elementtiä, suurin osa planeetoista on astrologisessa kartassanikin keskittyneet ilman huoneeseen. Minua alkoi hihityttää, ehkä ilmaa on tarpeeksi ilman lentämistäkin, jalat maassa voisi olla vaihteeksi tarpeellista. Ehkä ilman elementin suuri määrä on antanut minulle sen lahjan, että minussa syntyy paljon ideoita, ajatuksia, näkemyksiä. Mutta taidan tarvita muita elementtejä, erityisesti maata, voidakseni tuoda ne konkretiaan.
Koin valtavan helpotuksen tunteen, kun ajattelin, ettei minun tarvitse lentää, ei symbolisesti eikä konkreettisesti. Voin kävellä, junailla, laivailla....
Eikä se edes tarkoita, että pelot rajaavat elämääni, ei oleellista minulle koskaan ole ollut lentäminen vaan matkustaminen ja sen voi tehdä ilman lentämistäkin. Ja kuka tietää, kun suhtaudun itseeni hyväksynnällä ja rakkaudella, pelkoni mukaan lukien, sekin päivä voi tulla, että pelko sulaa pois. Ja jos ei, mitä sitten, jatkan matkaani junalla, laivalla ja jalkaisin, maisemat ja tuokiot vahvasti kokien.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti